Lomalla!
Loma on alkanut! Hämmästyttävää. 1 tiimiläisistä jäi sairaslomalle viikko sitten perjantaina, joten olin hyvin epävarma lomani alkamisesta. Ehkä olisi ollut parempi, että lomaa olisi siirretty. Olen kauhulla odottanut juhannusta, sillä parin päivän päästä tulee 20 vuotta siitä, kun minun ja isännän tarina alkoi. Ahdistus kasvaa hirvittävää tahtia. Silmät ovat vähän väliä kyynelissä.
Siitä asti kun muutimme tänne, olemme porukalla käyneet rannassa katsomassa kokkoa ja vaihtamassa kuulumisia tuttujen kanssa. Viime vuonna poikkesin Bellan kanssa iltalenkillä rannassa, mutta se ei tuntunut samalta, kun isäntä makoili kotona suhteellisen heikossa kunnossa. Vaihdoin vain muutaman sanasen tuttujen kanssa ja lähdin pian pois latistamasta muiden juhannusiloa.
Tänä vuonna en osaa päättää, että mitä tekisin. Jatkaisinko yksinäni perinnettä vai hyppäisinkö jo ensi viikon alussa autoon Bellan kanssa ja hurauttaisin jollekin leirintäalueelle. Siinäpä vasta kysymys…
Inidrae 
Hei taas!
Juhannus tulee olemaan varmasti haikea ja vaikea… Rakkaat muistot ja rakkaan muistelu sattuu, vaan toisaalta samalla tekee hyvääkin… Tutuissa ympyröissä kaikki on ja tuntuu voimakkaammin, mutta juhannus on juhannus koko suomessa ja varmasti juuri tuo aika ja tunnelma kuitenkin tuo Isännän ja muistot mieleen, vaikka olisit missä…
Anteeksi, en halunnut vielä entisestään masentaa… tukea yritän ;S
Kaikesta huolimatta toivotan kaunista ja lämmintä keskikesän juhlaa ja yötöntä yötä 🙂
Ja voimia jaksaa se!!!
Niin… Ja mahdollisimman rentouttavaa lomaa!!!! 🙂
Kiitos tuesta 🙂 Mutta olit oikeassa, muistot tulevat pintaan joka tapauksessa