Suunnitelmia (tai niiden puuttumista)
Suunnittelin alunperin, että olisin laittanut talon myyntiin keväällä lopetettuani töissä ja toivuttuani vähäsen, mutta koska jatkan töissä kesän yli, niin luultavasti vasta syksyllä jaksan hoitaa talon myyntikuntoon.
Haaveilin irtisanoutuessani pitkästä, pitkästä kesälomasta. Suostuin jatkamaan syksyyn asti ainoastaan sillä ehdolla, että saisin itsekin pitää kesälomaa samaan aikaan pojan kanssa, muuten olisin lopettanut viimeistään kesäkuun lopussa.
Olen ajatellut alan vaihtamista, mutta en osaa päättää, että mihin suuntaan sitä lähtisi. Vaihtoehtoja on niin monia. Koulun penkille pitäisi joka tapauksessa palata. Toisaalta, taloushallinnon alalla on huutava pula työntekijöistä, joten työllistyminen on huomattavasti helpompaa ja suhteellisen hyvätuloista. Taloushallinnon lisäkoulutuskaan ei ole kokonaan poissuljettu. Olen sydämeltäni keikkaduunari, mutta jotenkin aina joutunut vakituisiin työpaikkoihin. Jos nyt pääsisi tekemään keikkoja, kunnes päätös jatkosta valmistuu.
Tämänhetkinen asuinpaikkakunta on virallisesti kaupunki, mutta oikeasti pieni tuppukylä, jossa ei ole juurikaan töitä tarjolla muille kuin sairaanhoitajille. Haaveilen muuttavani johonkin isompaan kaupunkiin; pääkaupunkiseudulle, Turkuun tai Tampereelle. Tai vaikka pohjoisemmas. Hankalaksi tilanteen tekee se, että poika on vielä alaikäinen ja hän on hakenut kouluun tällä paikkakunnalla. Hän ei todellakaan ole valmis muuttamaan yksin mihinkään opiskelijakämppään, joten voi olla, että joudun olemaan täällä vielä pari vuotta.
Se taas asettaa haasteita työpaikkojen hakemiselle. Pääkaupunkiseutu on melko lähellä, mutta työmatkoihin menee paljon aikaa ruuhkien vuoksi. Ruuhka-ajan ulkopuolella Helsingin keskustaan pääsee tunnissa, mutta ruuhka-aikana menee aikaa noin 1,5 tuntia. Turkuun on pidempi matka, mutta sinnekin pääsee reilussa tunnissa.
Toisaalta, ainakin pääkaupunkiseudulla on törkeän hintaiset rivitalokämpät eikä minulla ole niihin tällä hetkellä varaa (en halua enää ottaa lainaa), joten ehkä sitä jaksaisi pari vuotta kulkea täältä. Tavoitteena on kuitenkin löytää kämppä vähän lähempää palveluja. Nyt lähimpiin ruokakauppoihin on matkaa 8 kilometriä eli auto on pakollinen.
Nykyinen autoni on työsuhdeauto, josta joudun kesän päätteeksi luopumaan. Asuntoautolla voi sentään jonkin aikaa kulkea, mutta se on sentään 7-metrinen, joten sitä ei ihan joka paikkaan saa pysäköityä. Kirottu olkoon tilan tarpeeni…
Tarvitsen paljon tilaa ympärilleni, ahtaus ahdistaa. Normaalin ihmisen ajatus väljyydestä on yleensä liian ahdas minulle. Se tekee kämpän etsimisestä varsin mielenkiitoista.
Inidrae 