Alkuvuoden kohokohdat
Tammikuussa kärsinyt nilkka on parantunut hitaasti, mutta varmasti.
Maaliskuussa sain tarpeekseni työpaikastani, tai lähinnä siellä olevasta sekasorrosta ja huonosta (olemattomasta) johtamisesta (ja miljoonasta muusta asiasta) ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja irtisanouduin. Maaliskuun viimeinen päivä piti olla viimeinen työpäiväni, mutta kolleegani rukoili minua jatkamaan vähän kauemmin. Hämmästyttävää kyllä, hän sai toimitusjohtajan pyytämään, että olisin vielä jonkin aikaa. Olen katkerasti katunut, että suostuin…
Maaliskuussa kävin myös pitkästä aikaa ”ulkona”. Ystävättäreni täytti vuosia ja kävimme sen kunniaksi syömässä ja nauttimassa muutaman juoman. Seuraavana päivänä oli väsynyt olo, mutta ihme kyllä ei minkäänlaista krapulaa.
Odotin, että jotain olisi tapahtunut pääsiäisenä (joulu+hammas, loppiainen+nilkka), mutta ihme kyllä mitään ei tapahtunut. Paitsi, että sain siivouspuuskan!
Kävimme isännän saksansiskon luona puolessa välissä huhtikuuta. Oli kiva reissu, mutta paluupäivänä maanantaina (synttäripäiväni) olimme jumissa Saksassa, koska myöhästyimme jatkolennolta. Pääsimme sentään samana päivänä kotiin, mutta jouduimme tekemään uuden välilaskun Hampurissa.
Seuraavana viikonloppuna kehitin itselleni vyöruusun! Se eteni hiljakseen ja vasta maanantaina tuli suurin osa rakkuloista. Tiistaina aloin epäillä, josko kyseessä olisi vyöruusu, seuraavana päivänä lääkäriin. Kielsin tarvitsevani sairaslomaa, kun ei ollut kipuja. No ne tulivat sitten illalla ja välillä mietin tosissani, että olisinko mieluummin olllut jopa synnyttämässä. En sentään, mutta melkein…
Jotta elämä ei olisi käynyt tylsäksi, sain vapuksi lääkekuurin lisäksi vielä vatsataudin.
Ensi viikolla olisi mutsin nimpparit ja äitienpäivä. Seuraavalla viikolla pojan synttärit ja helatorstai. Toivottavasti ne menevät haavereitta ja taudeitta…