Antibiootteja

Kävin hammaslääkärissä sen samaisen hampaan vuoksi, joka pakotti lähtemään jouluaaton aattona Hesaan hammaslääkäriin ja uudestaan välipäivinä. Tarkoitus oli hoitaa hammas loppuun ja laittaa kruunu. Hammaslääkäri jynssäsi hammasta aikansa, välillä teki vähän häijyä, vaikka hampaan piti olla kuollut. Kerran nytkähdin ja säikäytin hammaslääkärin samalla 🙂

Kruunua ei laitettukaan ja röntgenkuvasta näkyi, että yhdessä juuressa ja leukaluussa on tulehdusta. Sain 10 päivän antibioottikuurin ja uuden ajan elokuun loppulle. Sitten selviää, että onko hammas toipunut vai menneekö poistoon.

Johan tuo vyöruusukin on paranemaan päin ja äitienpäiväkin meni ilman sattumuksia…

Advertisement

Suunnitelmia (tai niiden puuttumista)

Suunnittelin alunperin, että olisin laittanut talon myyntiin keväällä lopetettuani töissä ja toivuttuani vähäsen, mutta koska jatkan töissä kesän yli, niin luultavasti vasta syksyllä jaksan hoitaa talon myyntikuntoon.

Haaveilin irtisanoutuessani pitkästä, pitkästä kesälomasta. Suostuin jatkamaan syksyyn asti ainoastaan sillä ehdolla, että saisin itsekin pitää kesälomaa samaan aikaan pojan kanssa, muuten olisin lopettanut viimeistään kesäkuun lopussa.

Olen ajatellut alan vaihtamista, mutta en osaa päättää, että mihin suuntaan sitä lähtisi. Vaihtoehtoja on niin monia. Koulun penkille pitäisi joka tapauksessa palata. Toisaalta, taloushallinnon alalla on huutava pula työntekijöistä, joten työllistyminen on huomattavasti helpompaa ja suhteellisen hyvätuloista. Taloushallinnon lisäkoulutuskaan ei ole kokonaan poissuljettu. Olen sydämeltäni keikkaduunari, mutta jotenkin aina joutunut vakituisiin työpaikkoihin. Jos nyt pääsisi tekemään keikkoja, kunnes päätös jatkosta valmistuu.

Tämänhetkinen asuinpaikkakunta on virallisesti kaupunki, mutta oikeasti pieni tuppukylä, jossa ei ole juurikaan töitä tarjolla muille kuin sairaanhoitajille. Haaveilen muuttavani johonkin isompaan kaupunkiin; pääkaupunkiseudulle, Turkuun tai Tampereelle. Tai vaikka pohjoisemmas. Hankalaksi tilanteen tekee se, että poika on vielä alaikäinen ja hän on hakenut kouluun tällä paikkakunnalla. Hän ei todellakaan ole valmis muuttamaan yksin mihinkään opiskelijakämppään, joten voi olla, että joudun olemaan täällä vielä pari vuotta.

Se taas asettaa haasteita työpaikkojen hakemiselle. Pääkaupunkiseutu on melko lähellä, mutta työmatkoihin menee paljon aikaa ruuhkien vuoksi. Ruuhka-ajan ulkopuolella Helsingin keskustaan pääsee tunnissa, mutta ruuhka-aikana menee aikaa noin 1,5 tuntia. Turkuun on pidempi matka, mutta sinnekin pääsee reilussa tunnissa.

Toisaalta, ainakin pääkaupunkiseudulla on törkeän hintaiset rivitalokämpät eikä minulla ole niihin tällä hetkellä varaa (en halua enää ottaa lainaa), joten ehkä sitä jaksaisi pari vuotta kulkea täältä. Tavoitteena on kuitenkin löytää kämppä vähän lähempää palveluja. Nyt lähimpiin ruokakauppoihin on matkaa 8 kilometriä eli auto on pakollinen.

Nykyinen autoni on työsuhdeauto, josta joudun kesän päätteeksi luopumaan. Asuntoautolla voi sentään jonkin aikaa kulkea, mutta se on sentään 7-metrinen, joten sitä ei ihan joka paikkaan saa pysäköityä. Kirottu olkoon tilan tarpeeni…

Tarvitsen paljon tilaa ympärilleni, ahtaus ahdistaa. Normaalin ihmisen ajatus väljyydestä on yleensä liian ahdas minulle. Se tekee kämpän etsimisestä varsin mielenkiitoista.

Eroon roinasta

Syksyllä/alkutalvesta myytiin yksi mikroauton runko ilman moottoria isännän työkaverin tutulle. Saksanreissulla viime kuussa sain rahat mikroauton moottorista, joka oli jo aikaisemmin  myyty.

Isännän tiimikaveri ilmoitti eilen laittaneensa tiimin mikroauton myyntiin. Olimme siitä syksyllä sopineet. Hetken päästä hän soitti uudelleen ja kertoi myyneensä auton, mutta oli kuitenkin tulossa tänään hakemaan akun ladattavaksi. Suunnitelmat muuttuivat aamupäivällä ja auto romppeineen on jo haettu ja maksu saatu. Wuhuu!

Vielä olisi yksi kokonainen mikroauto jäljellä. Sekä pienen moottoriveneen romu ja sen traileri. Ja isohko kaappiperäkärry. Mönkijänraadosta ei varmaankaan tule millään tempuilla enää toimivaa vehjettä, joten se tarvitsee varmaan kärrätä kaatopaikalle yhdessä fillarinrunkojan kanssa, joita löytyy vähän joka puolelta. Autotallissa näyttäisi olevan vähintään 2 tietokonetta. Yhdestä vaatekaapista tiedän löytyvän ainakin 2 vanhaa toimimatonta läppäriä.

Pitäisi oikeasti saada aikaiseksi käydä kaikki paikat läpi ja hävittää tarpeettomat tavalla tai toisella. Yök, ei huvita.

Asuntoautosta en luovu, mutta muista pitää päästä eroon ennen kuin laittaa talon myyntiin. Haaveilen rivitalokämpästä ja niissä harvemmin on niin isoa pihaa/varastoa, että kaikki roinat mahtuisivat. Luultavasti uusi kämppä tulee olemaan huomattavasti tätä taloa pienempi, joten taitaa olla huonekalujenkin karsiminen edessä.

Perässäjuostavan ruohonleikkurin varmaankin pidän, mutta isommasta, päältäajettavasta puutarhatraktorista luultavasti luovun. Harvemmin rivitalossa niin isoja pihoja on, että tarvitsee tuota isompaa. Mitäköhän käyntivikaisen lumilingon kanssa tekisi?

Käytiin varastomökissä hakemassa vararenkaita siihen myytyyn mikroautoon. No mökistä löytyi täysin käyttämätön isohko savustuspönttö, jonka isäntä on teettänyt töissä. Sen olin jo autuaasti unohtanut. Meillä ei enää kukaan kalasta, ei taida olla käyttöä tuollekaan…

Alkuvuoden kohokohdat

Tammikuussa kärsinyt nilkka on parantunut hitaasti, mutta varmasti.

Maaliskuussa sain tarpeekseni työpaikastani, tai lähinnä siellä olevasta sekasorrosta ja huonosta (olemattomasta) johtamisesta (ja miljoonasta muusta asiasta) ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja irtisanouduin. Maaliskuun viimeinen päivä piti olla viimeinen työpäiväni, mutta kolleegani rukoili minua jatkamaan vähän kauemmin. Hämmästyttävää kyllä, hän sai toimitusjohtajan pyytämään, että olisin vielä jonkin aikaa. Olen katkerasti katunut, että suostuin…

Maaliskuussa kävin myös pitkästä aikaa ”ulkona”. Ystävättäreni täytti vuosia ja kävimme sen kunniaksi syömässä ja nauttimassa muutaman juoman. Seuraavana päivänä oli väsynyt olo, mutta ihme kyllä ei minkäänlaista krapulaa.

Odotin, että jotain olisi tapahtunut pääsiäisenä (joulu+hammas, loppiainen+nilkka), mutta ihme kyllä mitään ei tapahtunut. Paitsi, että sain siivouspuuskan!

Kävimme isännän saksansiskon luona puolessa välissä huhtikuuta. Oli kiva reissu, mutta paluupäivänä maanantaina (synttäripäiväni) olimme jumissa Saksassa, koska myöhästyimme jatkolennolta. Pääsimme sentään samana päivänä kotiin, mutta jouduimme tekemään uuden välilaskun Hampurissa.

Seuraavana viikonloppuna kehitin itselleni vyöruusun! Se eteni hiljakseen ja vasta maanantaina tuli suurin osa rakkuloista. Tiistaina aloin epäillä, josko kyseessä olisi vyöruusu, seuraavana päivänä lääkäriin. Kielsin tarvitsevani sairaslomaa, kun ei ollut kipuja. No ne tulivat sitten illalla ja välillä mietin tosissani, että olisinko mieluummin olllut jopa synnyttämässä. En sentään, mutta melkein…

Jotta elämä ei olisi käynyt tylsäksi, sain vapuksi lääkekuurin lisäksi vielä vatsataudin.

Ensi viikolla olisi mutsin nimpparit ja äitienpäivä. Seuraavalla viikolla pojan synttärit ja helatorstai. Toivottavasti ne menevät haavereitta ja taudeitta…