Arkisto
Uuden vuoden aloitusta
Vuoden ensimmäinen viikko meni vatsataudissa. Loppiaisaamuna astuin portaan sivuun ja nilkka taittui. Ja naksahti pahasti. Herätin pojan käyttämään koiraa ja raahauduin kylmäpussin kanssa sohvalle.
Parin tunnin päästä oli pakko antaa periksi ja lähteä terveyskeskuksen päivystykseen. Taas.
Laittoivat minut aika hyvin jonon ohi, minut kutsuttiin neljäntenä sisään vaikka siellä oli ollut 11 mua ennen… Olisi nolottanut, jos ei olisi sattunut niin hirvittävästi. Murtumaa ei sentään ollut mutta kepit törkkäsivät mukaan.
Seuraava aamu olikin jotain ihan kauheaa. Parin tunnin jäädyttämisen jälkeen sain taivutettua nilkkaa oikeaan asentoon, jotta sain sen sidottua. Varpaallakaan ei uskaltanut koskea lattiaan, kun silmissä sumeni heti. Pihalla käynnin jälkeen piti oikaista eteisen lattialle lepäämään, jotta ei mennyt taju. Ulko-ovi oli koko ajan auki, mutta edes pakkanen ei hillinnyt tuskanhikeä valumasta. Lisää jäähdytystä nilkalle.
Mietin jo, että joudunko perumaan oman osani kälyjen kanssa sovitusta anopin synttärilahjasta. Mutta kunnollisen nilkan jäähdyttämisen ja miljoonan pienen pystyssäkäyntiyrityksen jälkeen olo parani uskomattoman paljon. Eikun anoppi autoon ja kylpylään, jotta kälyt pääsivät touhuamaan synttäritarjottavien kanssa. Minulla oli ehdottomasti paras osuus 🙂
Hierontaa, lounas ja yrttikylpy. Aaaaahhh. Alkuillasta käytiin vielä anoppilassa kaffella.
Seuraava aamu oli melkein edellisen toisinto. Kipu ja paha olo olivat vähän pienemmät, mutta herranjestas että oli kädet ja hartiat kipeet sauvojen kanssa könkkäämisestä ja samojen kohtien hieromisesta. Laiskottelin sitten sohvalla. Ei ollenkaan huono vaihtoehto.
Torstaina könkkäsin takaisin sairaslomalta töihin ja kävin ihan toimistolla. Se olikin yllättävän raskasta. Onneksi mulla on automaattivaihteinen aito, jolla pääsi yksijalkaisenakin huristelemaan. Perjantaina jäin suosiolla kotitoimistolle.
Viikonloppuna laiskottelin lisää ja sunnuntaina hylkäsin kepit, kun nilkkaa pysti käyttämään, kunhan asteli varovasti. Maanantaina nilkka naksui ja jotain taisi mennä paikoilleen.
Vieläkään se ei ole täysin kunnossa, liikuvuus ei ole puoliakaan toisen nilkan liikkuvuudesta ja välillä sattuu kun astuu huolimattomasti. Ei yhtään huvittaisi mennä lääkäriin, mutta kai se on pakko. Samalla voisi pyytää uuden antibioottikuurin hampaaseen, kun sitäkin alkoi taas särkeä alkuviikosta.