Arkisto

Archive for joulukuu 2011

Mieleenpainuva joulunaika

29.12.2011 1 kommentti

Aatonaattoiltana kävin siis hammaslääkärissä: juurihoito. Jos olis tästä tuppukylästä saanut hammaslääkäriajan ajoissa, juurihoidolta olisi ehkä vältytty…

Jouluaatto sujui yllättävän iloisissa tunnelmissa siitä huolimatta, että se oli ensimmäinen joulu ”yksin”. Aamupäivällä kävin haudalla, se on aina yhtä ahdistavaa. Sen jälkeen pyörähdin tädilläni ja liityin painostaviin sukulaisiin; tädillä on vissiin nivelrikko, jota on hoitanut viitisen vuotta pelkillä särkylääkkeillä…

Sitten kotiin touhuamaan. Yllättävän hyvin selvisin kaikesta, kun poika oli kiltisti auttamassa äitiään. On se kuitenkin aikas kultainen lapsi. Olin vissiin ollut tosi kiltti, kun sain niin paljon lahjoja. Vasta, kun vieraat (isännän perhe ja minun vanhemmat) lähtivät ja menimme Bellan kanssa iltakävelylle, iski ikävä toden teolla. Olihan minulla ollut silmät kyynelissä useammankin kerran joulua valmistellessa, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Bella-ressukka ei oikein tiennyt mitä tehdä. Sain itseni joten kuten koottua ennen kotiin palaamista.

Aamupäivällä joulupäivänä alkoi hammasta vihloa niin pahasti, että meinasin peruuttaa sovitun joulupäivälounaan anoppilassa. Menimme kuitenkin, kun kuulin, että vanhempanikin olivat siellä. Kahvia juodessa pääsi jo kirosanoja, kun kipu iski. Ei auttanut kuin lähteä terveyskeskukseen. Tuppukylässä kun tarvitsee hakea lähete terveyskeskuksesta, että pääsee virka-ajan ulkopuolella hammaslääkäriin.

Olin ollut siinä toivossa, ettei tänä vuonna tarvitsisi enää istuskella päivystyksessä, kun sitä on tullut harrastettua useampaan otteeseen, mutta toisin kävi. Odotushuoneessa oli sentään telkkari ja katteltiin Vaahteramäen Eemeliä. Elokuvassa oli Liina-ressukalla hammassärkyä, jotenkin pystyin samastumaan… Olin anopilta saanut 600 mg:n Buranan ja se helpotti oloa niin paljon, että sain sentään manaukset pidettyä sisälläni. Lääkäri suomensi hammaslääkärin mukaani antaman lapun eli hampaassa oli tuntevassa osassa tulehdus, määräsi antibiootteja ja Panacodia. Sain aloitussatsin mukaani terveyskeskuksesta, sillä lähin päivystävä apteekki oli Helsingissä…

Tapaninpäivänä herättiin ensimmäisen kerran viiden paikkeilla, kun sähköt räpsyivät pois ja päälle. Noustiin Bellan kanssa siinä puoli kahdeksan paikkeilla ja koska sähköä oli, laitoin pikaisesti kahvia tulemaan ja sytytin varmuuden vuoksi yhden kynttilän. Naureskelin itselleni ylivarovaisuudesta, mutta en kuitenkaan tajunnut laskea vettä kanistereihin. Meillä ei ole kunnallistekniikkaa, vaan oma porakaivo, jonka vesipumppu toimii sähköllä. Eli ei sähköä, ei vettä. Sain kahvit kaadettua kuppiin ja sitten meni sähköt. Säntäsin ottamaan vettä talteen niin kauan, kun sitä tuli paisuntasäiliön avulla. Sähköt palasivat hetkeksi ja sain lisää vettä talteen ennen kuin ne taas menetettiin. Lopullisesti sähköt menivät puoli yhdeksän jälkeen. Maanantain lounas oli siis kylmä, mutta virittelin myöhemmin tulen puuhellaan ja keitin meille riisipuuroa. Kylläpäs siitä tulikin hyvää 🙂

Alkuillasta käytiin vanhempien luona suihkussa, heillä on kunnallistekniikka, joten vettä tuli, vaikka heilläkään ei ollut sähköjä. Täytettiin myös pari kanisteria juomavedellä. Naapurin pellon laidalla on rengaskaivo ja sieltä käytiin hakemassa pesu- ja vessavettä, mutta sitä vettä ei viitsi juoda.

Illalla yritin löytää pientä radiota, joka meillä piti olla (muistikuva vuosien takaa), mutta en löytänyt mistään. Isoon radioon olisi mennyt 6 isointa patteria, mutta eihän meillä ollut kuin kaksi. Niissä kahdessa kaupassa, jotka normaalisti olisivat olleet pyhäpäivänäkin auki, ei ollut sähköä, joten lisääkään ei saanut ja keskustaan ei viitsinyt lähteä uudestaan puikkelehtimaan kaatuneitten puitten välissä. Kuunneltiin radiota sitten pojan kännykällä. Tein suomensiskon nimpparilahjavillasukkia kynttilänvalossa radiota kuunnellen. Jostain syystä kirjoneuleesta tuli parhaimman näköistä jälkeä ikinä!

Tiistaina yritin varata hammaslääkäriaikaa, mutta lähin Elisan tukiasemakin oli pimeänä sähkönpuutteen vuoksi eli ei yhteyttä. Aamupäivällä pääsin käymään Prismassa, sieltä löytyi edullinen pikkuradio. Mukaan tarttui myös öljylamppu, jonka hankkimista olin pohtinut jo pidemmän aikaa. Illalla käytiin taas vanhempieni luona ja tällä kertaa poika jäi sinne, kun he olivat saaneet sähköt edellisenä yönä. Vietin rauhallisen illan koira sylissä lukien hyvää kirjaa ja kuunnellen välillä radiota.

Keskiviikkoaamuna pompin pihalla ja löysin sellaisen kohdan, josta sain soitettua hammaslääkäriajan. Yhdeltätoista kävin hammaslääkärissä kidutuksessa. Helsingissä käynnin jälkeen naureskelin, ettei koskaan aikaisemmin ole ollut korvakin puuduksissa. Nyt puudutettiin vielä tehokkaammin, osa ohimoakin oli turra. Silti hampaan yhtä juurta ronkittaessa kipu tuli läpi. Mitäs se olisikaan ollut ilman puudutusta! Hammaslääkäri selitti, että taaimmaisessa juuressa oli massiivinen tulehdus ja olisi määrännyt antibiootteja, onneksi oli jo kuuri päällä. Onneksi hammas ei ollutkaan halki, kuten terveyskeskuksessa epäiltiin.

Kun puudutus alkoi vihdoin iltapäivällä osoittaa poistumisen merkkejä, aloin miettiä lihapadan lämmittämistä, räpsähtivät sähköt päälle klo 13:39. Kahvinkeitin päälle ja pakastinta tyhjentämään. En ollut uskaltanut avata pakastimen ovia, jotta sinne ei pääse yhtään lämmintä ilmaa ja tavarat säilyisivät mahdollisimman hyvin. Roskiin lensivät vain pakastetut leivät ja pussinpohjallinen ranskalaisia perunoita. Marjat mehuiksi, raakapakastetut pullat uuniin ja puoliksi sulaneet mehut jääkaappiin. Bella sai yhden ruston, vanhempieni koira yhden ja heidän naapuriensa koira yhden. Tulipahan putsattua.

Monesti ihmiset siunailivat sähköttömien tilannetta ja sanoivat, että onneksi ei ole kylmä. Monien muiden kannalta näin olikin varmasti hyvä, mutta meillä kun poltettiin hellassa puita, niin näinkin iso talo lämpesi ihan kiitettävästi. Aamuisin oli alakerrassa viileää, mutta jos olisi ollut kylmempi, niin varaavaa takkaa/leivinuunia lämmittämällä olisi saanut tasaisempaa lämpöä (ja jotain helppoa uuniruokaa). Eli rippasen kylmempi olisi ollut meille vähän helpompi.

Kategoriat:---

Jouluvalmisteluja

23.12.2011 Kommentointi poissa käytöstä

Olen perheen vähiten joulumielisenä jäsenenä ollut aina vähän vastaan kaikkea joulutouhotusta, mutta yrittänyt aina parhaani muiden joulumielen säilyttämiseksi. Tänä vuonna on ollut huomattavasti vaikeampi yrittää saada aikaan mitään.

Perinteisesti isännän perhe on ollut meillä aattona syömässä, minun vanhempani ovat liittyneet seuraan kahville ja saunaan. Nyt olisi kovasti tehnyt mieli olla viettämättä joulua ollenkaan ja poikakin taisi olla tosissaan (silloin kuukausi sitten) sanoessaan, ettei vietetä joulua. Mietin ihan vakavissani sitä vaihtoehtoa, mutta se olisi tainnut olla liian kova pala isännän perheelle. Kaksi on jo poissa joukosta ja jos me kaksi olisimme vielä jättäytyneet pois… En vain pystynyt olemaan niin itsekäs, vaikka saimmekin kutsun saapua viettämään joulua työkaverini kotiin. Kutsun teki vielä arvokkaammaksi se, että ajatuksen takana oli hänen miehensä. Ihania ihmisiä.

Suomensisko kysyi sitten jossain vaiheessa hyvin varovaisesti joulusuunnitelmista ja keskustelun aikana sanoin, että kyllä me kai voisimme viettää viimeisen yhteisen joulun täällä. Korjasin saman tien painotusta, että tarkoitus oli sanoa, että vietettäisiin viimeinen yhteinen joulu täällä. Ei siis viimeinen yhteinen joulu täällä. Sen sekunnin aikana ennen korjausta oli suomensisko ehtinyt jo hätääntyä, että nytkö me heidät jätämme. Se ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan että koska talo menee myyntiin keväällä ja toivottavasti saadaan myös kaupaksi, niin seuraavaa joulua ei vietetä täällä.

Anopille tuntui olevan todella tärkeää, että minunkin vanhempani liittyisivät seuraan jo joululounaalle, joten he suostuivatkin, vaikka äitini on samanlainen kuin minä; hänkään ei viihdy kovin hyvin isommassa porukassa. Vanhempani ovat hauskaa seuraa, joten vältymme ehkä kaikkein masentavimmilta ajatuksilta.

Jouluvalmistelut ovat jääneet viime tippaan, vähäinenkin joulumieli on loistanut poissaolollaan. Meillä on aina isäntä ollut se, joka on virittänyt kyntteliköt niin varhaisessa vaiheessa, kun on kehdannut. Hän oli myös ajoissa joululahjojen, kinkun ja kaiken kanssa. Tänä vuonna ensimmäinen (ja ainoa) kynttelikkö laitettiin paikoilleen eilen pikasiivouksen jälkeen. Ei siis ”oikeaa” joulusiivousta tänä vuonna. Yleensä meillä on jouluaaton aamuna koristeltu kuusi, mutta tänä vuonna se hoidettiin jo tänään, koska isäntä ei ole auttamassa koristelussa ja sen jälkeen ruoan kanssa. Eikä ole edes lunta, vaan sataa vettä. Vali vali.

Aikaisemmin isäntä on lämmittänyt leivinuunin (takan kautta) kinkunpaistoa varten. Minä sytytin eilen tulen takkaan ja tarkistin myöhemmin leivinuunin lämpötilan: 100 astetta. Luultavasti toinen satsi tänään olisi saanut leivinuunin lämpenemään suurin piirtein oikeaan lämpötilaan. Näin on muistaakseni ennen toimittu. Tänään sain kuitenkin päähän laittaa tulen leivinuunin puolelle ja sainkin tapella aikani, että tuli syttyi kunnolla. Kävin hetki sitten hämmentämässä ja kuumuus oli melkoinen. Saas nähdä miten kinkunpaiston käy. Ei, kinkkua ei voi laittaa sähköuuniin muuten kuin äärimmäisessä hädässä…

Jotta kinkun kanssa olisi varmasti tarpeeksi haastetta, minulla on hammaslääkäriaika Helsingissä kello 23:00. Hampaasta lähti paikka tässä yhtenä päivänä ja nyt sitä hammasta on alkanut särkeä ja oikein kunnolla särkeekin. Jee. Onneksi asutaan näin lähellä isompaa kaupunkia, jossa on 24h-päivystys. Toivottavasti puudutus hellittää siihen mennessä, kun kinkku on kypsä ja pitää tarkistaa maku…

Eräänä jouluna vain vähän aikaa sitten saivat naiset melko jäätävää kohtelua saunassa. Lämmin vesi loppui meidän 300-litraisesta lämminvesivaraajastamme. Uskomatonta, mutta totta. Porakaivomme on syvä, 156 metriä, ja vesi on kylmää, vain vähän yli 4-asteista, joten saippuan ja shampoon huuhtomista säestettiin kiljaisuilla. Paisuntasäiliömme on ollut aika heikossa hapessa viimeiset 1,5 vuotta ja melkein saman ajan on uusi ollut jo hankittuna ja odottamassa asentamista. Isäntä alkoi vähän uuden säiliön hankkimisen jälkeen sairastella, joten päätimme odottaa paisuntasäiliön vaihtamisen kanssa, kunnes isäntä jaksaa vaihtaa, tai on pakko vaihtaa.

Vanha säiliö kestikin yllättävän hyvin, vaikka kalvossa oli reikä ja välillä kesken kuuman suihkun saattoi tulla hetken vähän viileämpää vettä. Se oli kuitenkin siedettävää. Isäni kuuli asiasta vasta vähän aikaa sitten (kun pyysin lisäämään painetta vanhaan säiliöön) ja pisti töpinäksi. Hän rakensi uudelle, erimalliselle säiliölle kaapin lämminvesivaraajan päälle, koska säiliö ei olisi mahtunut vanhan tilalle. Tänään hän kävi putkimiesserkkuni kanssa vetämässä putket ja nyt on uusi säiliö toiminnassa. Iskä kertoi, että vanha säiliö oli täynnä vettä (joka ei saanut tulemaan ulos millään) ja siellä ei ollut yhtään painetta. Todennäköisesti meille olisi käynyt klassisesti eli paisuntasäiliö olisi hajonnut jouluaattona kesken naisten saunavuoron. No vettä tulee taivaan täydeltä, joten pihalla olisi varmaan pystynyt huuhtomaan saippuat pois 😉 No, parempi näin.

Kategoriat:---

Hautajaiset 1.10.2011

22.12.2011 2 kommenttia

Siunaustilaisuus olivat 1.10.2011.  Pappi oli meille ennestään tuntematon, mutta osoittautui aivan ihanaksi. Kaikki hautajaisvieraat ylistivät häntä kilvan ja kyselivät nimeä. Pappi kutsui ihmiset muistotilaisuuteen puolestani, suunnitteli tilaisuuden sisällön ja etenemisjärjestyksen lennossa, hoiti pitopalvelun tiedottamisen ja periaatteessa veti koko homman, joten pääsin melko helpolla. Siunattu ihminen. Tilaisuuden päätteeksi rakas serkkuni, joka on menettänyt 2 lastaan, otti olkapäistäni kiinni ja sanoi painokkaasti, että periksi ei anneta. Ymmärsin sanoman täydellisesti, samaa olin ajatellut itsekin. Vaikka elämä muuttuu kokonaan, tekee kipeää ja tekee välillä mieli vain luovuttaa, niin sitä ei tehdä. Äitini puoleisen suvun yhteispiirteitä ovat mm.  maalaisjärki, käytännöllisyys, tulisieluisuus (siis äkkipikaisuus…),  periksiantamattomuus ja niistä ammennan voimaa.

Ystäväni tuli yöksi meille hautajaisten jälkeen. Viikon päästä oli uurnan lasku pienemmällä porukalla. Poika hoiti homman tyylikkäästi.

Kategoriat:---