Morfiinia

Isäntä saa aika monta kertaa vuorokaudessa morfiinia hengenahdistukseen. Iltahoitaja pani merkille, että määrä on lisääntynyt eilisestä paljon ja kysyi neuvoa päivystävältä lääkäriltä.  Röntgen oli vielä auki, joten keihkoista otettiin taas kuvat. Nestettä oli taas kertynyt vasempaan keuhkoon ja jos aamulla otettavissa labroissa on hyvät veren hyytymistekijät, keuhko joko tyhjennetään tai sitten laitetaan uusi letku.

Advertisement

Raskasmielisyyttä ilmassa

Isäntä on selvästi alamaissa. Hoitajakin huomasi aamulla, että Hesan reissun jälkeen mies on ollut vaisu. Itse pinnistelin siihen asti, että hyppäsin aamupäivällä autoon ja lähdin käymään kotona. Sitten päästin ahdistuksen valloilleen. Kotona piti yrittää kasata itsensä pikaisesti, sillä poika olikin jo kotona kaverinsa kanssa. Olin ihan varma, että pojilla olisi mennyt myöhään (olivat molemmat kaverilla yötä) eivätkä olisi päässeet vielä edes sängystä ylös.

Outo raskasmielisyys on vaivannut koko päivän niin että rintaa puristaa. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut näin vaikea lähteä takaisin sairaalaan kuin tänään.

Isännällä on ollut vähän hengenahdistusta pitkin päivää ja nyt illalla on monta kertaa pyytänyt hoitajalta lääkettä siihen. Sen lisäksi hänelle on tullut kutisevaa ihottumaa antibiooteista, jotka onneksi lopetettiin tänään ihottuman takia. Johan sitä 2 viikkoa pumpattiinkin suoneen.

Hoitaja kävi pyyhkimässä ihoa kostealla ja rasvasi sen jälkeen. Huomasin siinä yhteydessä, että isännän vasen puoli oli melko lailla turvoksissa siitä kohtaa, jossa keuhkoletku oli. Täytyypä mennä kysymään hoitajalta, että onko se normaalia letkun sivuvaikutusta.

Takapakkia?

Käytiin eilen siellä syöpälääkärin luona, vähän turhaan itseasiassa. Kunto on edelleen liian huono, pitäisi ainakin vessassa pystyä käymään kävellen. Maksa-arvot ovat yli 20-kertaiset. Ne saisivat olla enintään viisinkertaiset, jotta lääkitys voitaisiin aloittaa uudestaan.

Noin suuret maksa-arvot saattavat aiheutua syövän leviämisestä maksaan. Siinä tapauksessa arvot tuskin laskevat eikä lääkitystä voi aloittaa. Voi olla, että kyseessä on pitkittynyt edellisen lääkityksen aiheuttama sivuoire ja arvot laskevat viiveellä, mutta tuli vähän sellainen olo, että syöpälääkäri ei oikein usko siihen vaihtoehtoon. Sanoi seuraavansa tilannetta ja soittavansa jommalle kummalle ensi torstaina.

Sovimme isännän kanssa odottavamme siihen asti, joten emme kertoneet vielä hänen perheelleen.

Eilinen reissu oli isännälle sen verran raskas, että oli väsynyt ja huonovointinen (ja oksentelikin illalla). Taisi vaikuttaa aika paljon myös henkisesti, sillä hän oli hyvin vaisu ja pyysi lisää kipulääkettä pariinkin otteeseen.

Tänään otettiin keuhkoletku pois, koska nestettä ei tullut enää paljoakaan. Lääkäri päätti myös siirtää isännän terveyskeskuksen puolelle. Tuntui, kuin vointi olisi mennyt näiden jälkeen taas vähän huonommaksi. Pelottaa tosissaan, että hän on luovuttamassa.

Huono hetki

Tänäänkin oli ihan hyvä päivä, mutta illalla isäntä joutui pyytämään lisää kipulääkettä ja pahoinvointilääkettä ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa.

Isäntä herätti minut hetki sitten, kun oli unissaan alkanut irrottaa tippaa. Ja alkoi sitten yökkiä. Johan niitä hyviä hetkiä olikin yllättävän paljon.

Ysiltä lähdetään syöpälääkäriä tapaamaan Helsinkiin. Toivottavasti matka menee hyvin eikä ole liian rasittava isännälle.

Toinen hyvä päivä

Tänään oli vielä parempi päivä kuin eilen 🙂

Mulla on ollut tapana täällä herättää tyyliin ”herätys, aamupalalle!” ja se on toiminut hyvin. Isäntä herää ja syö. Sen ainoan kerran kun kysyin, että ottaako iltapalaa, sain vastaukseksi tiukan ein.

Tänään aamupäivällä lääkärikierroksen jälkeen isäntä totesi, että saisivat pikkuhiljaa oppia herättämään hänet syömään ja muutenkin, jos on asiaa. Välitin viestin isännän suomensiskolle, pöllyttää hereille vain. Sisko oli sitten herättänyt kysymällä, josko lounasta söisi. Vastaus oli tiukka ei… Opastettiin yhdessä isännän kanssa, ettei saa kysyä. Pitää käskeä tai ilmoittaa, että nyt syödään.

Isäntä otti pienet iltaunet ja oli hikinen herätessään. Testasin huvikseni (vaikka tiesinkin vastauksen muutaman kerran kokeilleena) ja ilmoitin, että aamulla menet suihkuun. Joo, tuli vastaus. Kultainen mies.

Hyvä päivä

Isäntä oli mukavan pirteä jo aamulla, vaikka kuume olikin taas korkealla. Happiviikset hän oli jossain vaiheessa ottanut pois ja happisaturaatio oli enää reilut 60%.

Juteltiin niitä näitä ja mies mietti, että milloinkohan sitä mahtaa päästä kotiin. Pakko oli sanoa, että tarttee varmaan vähän parempaan kuntoon tulla. Oli samaa mieltä.

Päivällä isäntä oli ollut todella paljon hereillä ja suomensisko, joka on jo tottunut ottamaan torkkuja hänen kanssaan, alkoi kahden paikkeilla ihmetellä, etteikö tänään nukuta ollenkaan päiväunia. Uni oli tullut molemmille pian sen jälkeen.

Nyt kattellaan isännän kanssa telkkaria. Vähän näköjään jo väsyttää. Yleensä hän on nukahtanut heti iltapesun jälkeen, ennen puolta yhdeksää. Hyvä päivä, toivottavasti näitä on tulossa lisää.

Kuumeilua

Eilen illalla oli vuorossa sellainen hoitaja, josta tykkäsin. Isäntä sai kaikki ateriat nestemäisinä, eli velliä ja soppaa vähän joka aterialla. Tämä hoitaja, kun kuuli, että isäntä oli yhtenä iltana toivonut leipää, kävi samantien hakemassa leivän iltapalaksi. Ei surkutellut, voivotellut eikä aristellut.

Sama hoitaja on nyt aamuvuorossa ja muutti nyt isännän ruokavaliota vähän kiinteämmäksi ja ilmoitti aamupalan jälkeen, että koska mies oli eilen istunut sängynreunalla, niin hänet viedään oikeaan suihkuun sen sijaan, että vietäisiin sänkysuihkuun. Suihkutuolit sun muut apuvälineet olisivat tietysti mukana. Ihan eri meininki, mennään voinnin mukaan, mutta mennään eikä hyssytellä.

Isäntä on vähän kuumeillut ja tänä aamuna oli kuumetta jopa 38,2 astetta. Vähän huolestuttaa. Kuume voi johtua esim keuhkoletkusta, rasittavista päivistä tai syövän etenemisestä. Tai kaikista yhteensä.

Ennen kuin syöpälääkitys aloitettiin, isännällä oli korkea kuume, mutta lääkityksen alettua kuume laski samantien. Täytyy yrittää muistaa kysyä lääkäriltä.

Väsynyt vaimo

Hihhuloin yöllä pitkin sairaalaa, kun ei vain väsyttänyt. Tiesin, että yöllä heräisin hoitajien käynteihin, mutta en pystynyt käymään nukkumaan. Isännällä oli muutama pidempiä limasta aiheutunut, yskäkohtaus yöllä ja tottakai niihin heräsi. Hän halusi vaihtaa asentoa, mutta hoitajia ei saanyt kutsua. Aamuviideltä keskusteltiin, että kannattaako avata telkkaria. Mies oli vissiin sitä mieltä, että on ilta. Jossain vaiheessa sen jälkeen nukahdin niin sikeästi, etten herännyt, kun hoitaja kävi vaihtamassa keuhkonestepussin.

Kävin hakemassa koiran vanhemmiltani puolenpäivän aikaan ja kotiin päästyäni pakotin itseni syömään, vaikka ei maistunut ollenkaan. Raahauduin sänkyyn ja sammuin heti, kun laitoin silmät kiinni. Aika monta tuntia meni ennen kun aloin havahtua tähän maailmaan. Tuntui niin ihanalta lojua omassa sängyssä. Sairaalan sängyt ovat kidutusta selkävikaiselle.

Vieläkin väsyttää, mutta jos ensi yönä saisi nukuttua kunnolla (heh).

Väsynyt mies

Isännälle laitettiin päivällä keuhkosta letku pussiin, jonne valutetaan kertynyttä nestettä. Vaikka tiesin ensimmäisen tai toisen punktion (en jaksa tarkistaa) jälkeen, että silloin tuli ounertavanväristä nestettä, niin pussiin valuva verenpunainen järkytti. Tähän mennessä nestettä on kertynyt noin litran verran.

Isännällä toinen rankka päivä peräkkäin. Eilen hän oli illalla ihan sekaisin vuorokaudenajasta suihkun ja kuvausten jälkeisten sikeitten päiväunien jälkeen ja luuli, että on aamu. Saatiin todella vakuutella, että saatiin uskomaan, että oli ilta. Myöhemmin illalla hän olikin poikkeuksellisen pirteä, samoin kuin tänä aamuna. Letkun laittamisen jälkeen mies ei olekaan paljoa ollut hereillä.

Aamusta vielä sen verran, että lääkärikierroksen jälkeen isäntä sanoi ajatelleensa, että ihmeen äkkiä menee nirri ja käynnistä merenrannalla (?). Tai jotain tuohon suuntaan olin kuulevinani, hänen puheensa oli vähän puuroista.

Pakko oli tunnustaa, että olin soittanut syöpälääkärille. Isäntä ei onneksi ollut pahana, vaikka oli kieltänyt soittamasta reilu viikko sitten olleessaan teholla. No silloin vielä lääkärit keskustelivat keskenään. Kerroin myös keskustelun suurpiirteisen sisällön käyttäen sairaalan henkilökunnasta lievempiä sanoja kuten pessimistinen ja negatiivinen. Ei tarvinnut kertoa enempää, ymmärsi hyvin yhtäkkisen kiinnostuksen kuvauksiin yms…

Henkilökunnan käytös on muuttunut paljon siitä soittopäivästä. Nykyään multa ei kysellä miten jaksan, en saa myötätuntoisia katseita ja sairaslomaa ei ole mainittu kertaakaan 🙂

Sekavaa tekstiä, mutta sekaisin on pääkin. Toivosta 🙂

Vielä ei luovuteta

Aamun lääkärikierroksella kuulimme, että aivoissa ei ole etäispesäkkeitä, mutta vatsan kasvain on vähän kasvanut. Suurin ongelma on keuhkoon kertyvä neste. Jaa, ettei enää puhutakaan ajan loppumisesta….

Isännän suomensisko kertoi tänään, että eräs hoitaja oli sanonut suoraan, että toivoa ei ole. Saman hän oli sanonut myös anopille. Onneksi/harmiksi kukaan ei sanonut minulle samaa. Olisin vetänyt aikamoiset pultit ja soittanut syöpälääkärille aikaisemmin.

Niin kauan, kun potilas itse ei luovuta, on toivoa.

Tässä sairaalassa kyllä paneudutaan potilaan luovuttamiseen käsittämättömällä voimalla ja melkein onnistuivatkin. No, nyt kun kun teen lyhyempää työpäivää, voin keskittyä olemaan ”hankala omainen”, kuten sairaanhoitajaserkkuni neuvoi. Siten kuulemma saa jotain tapahtumaan julkisella puolella.

Tavoite on nyt saada isäntä parempaan kuntoon, sitten kotiin ja sitten syöpälääkärin hoitoon ja jokainen, joka yrittää vähän vastustaa, kokee ikävän yllätyksen: en normaalistikaan ole maailman mukavin ihminen ja ärsytettynä aikamoinen narttu (erittäin kauniisti sanottuna).