Inidraen korut

Ensimmäinen solmeiluharjoitus helmisilkillä oli yhtä tuskaa. Loppujen lopuksi päädyin hieman säveltämään omiani. Eilen sain taas jonkun kumman ahaa-elämyksen ja päätin kokeilla uudelleen. (Kyllä siivota ehtii myöhemminkin!)

Puoli tuntia tappelua ärräpäiden kera ja 3 solmua valmiina. Päädyin säveltämään samalla tavalla kuin ensimmäisen kokeilun. Vaaleanvihreitä mv-helmiä ja fluoriittiriipus. Pahimmat mokat piilossa maljakon takana, eikun siis niskassa

Etsin toisen ohjeen. Huomattavasti vähemmän tappelua, mutta käsiä ja sormia oli aivan liian vähän. Ja pinsetit eivät koskaan olleet niin kuin olisi pitänyt. Lyhyehkö kaulanauha pelkistä mv-helmistä.

Edellisestä jäi helmisilkkiä ja muutama mv-helmi. Siis rannekoru vielä. Solmiminen alkaa pikkuhiljaa sujua. Hitaasti kylläkin.

Päätin kokeilla vielä yhtä korua simpukankuorihelmistä, jonka olen ajatellut yrittää tehdä jo aika kauan. Yllättäen suunnitelmat taas muuttuivat ja väliin eksyi ametistin väriä. Uskalsin jopa törsätä vermeil-osia koruun. Riipuksena Zirkonia. Huomasin, että minulla on sittenkin tarvittava määrä käsiä ja sormia!

Koska edellinen oli liian pitkä minun makuuni, oli tehtävä uusi. Tällä kertaa väliin hyppi topaasin väriä. Jatkoin vermeil-osien törsäämistä. Riipuksena kvartsilasista tehty kiveä imitoiva tiikerikvartsiriipus. Vermeilisiä riipuspidikkeitä ei ollut, joten vähän mielikuvitusta peliin

Täähän on hauskaa! Simpukankuorihelminauhasta jäi muutama helmi jäljelle. Juu rannekoru täytyy saada kans!

Olen nalkissa.

Joskus oikean värin saaminen kuvaan on lähes mahdoton tehtävä. Punaisesta akaatista on yritetty saada kunnollista kuvaa kahden naisen voimin, mutta kyllä oikean värin vangitseminen on hankalaa. Tänään otin jo vanhan kameran käyttöön, sillä joskus onnistuu jopa paremmin kuin uudella.

Tuli suttuisia kuvia, joissa helmen väri on niin pielessä, että oikein pahaa teki:

Tuli vähän vähemmän suttuisia kuvia, joissa helmen väri oli hieman lähempänä todellisuutta, mutta pielessä yhtä kaikki. Ja helmet olivat epämääräisenä möykkynä:

Melkoisen yrittämisen jälkeen sain vihdoin kuvaan helmille oikean sävyn. Katsokaa vaikka kuvausavustajan kainalon alle… Tätä kuvaa ei taida kuitenkaan viitsiä laittaa tuonne putiikkiin…

… kahteen kertaan peräti. No Patina ja Tiian Sormet, täältä pesee

Kerro mitä sinulla on päälläsi juuri nyt, kun vastaat annettuun haasteeseen. Sen jälkeen valitse 5 kaveria, jotka haastat tekemään saman. Heidän pitää myös kirjoittaa nämä säännöt omaan blogiinsa. Linkitän oman vastaukseni perään haastamani kaverit ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilootiin haasteesta ja tästä kirjoituksesta….

Päällä on

• huippumukavat maastokuvioiset lökäpökät, joilla ei ihmisten ilmoille kehtaa mennä
• melkoisen kulahtanut tummansininen t-paita
• alusvaatteetkin on

Mietiskelen myöhemmin haastettavat, ellei kaikkia ole siinä vaiheessa jo haastettu. Flunssa on ollut tulollaan pitkään, muttei ole onnistunut vielä pääsemään niskan päälle ja on nyt kostanut nostamalla vähän lämpöä. Ei paljoa, mutta juuri sen verran, että on vähän vetämätön olo.

Sain tarpeekseni bittinikkarin leikkimisestä ja päätin lähteä kauan haaveissa olleelle blogikierrokselle pitkästä, pitkästä aikaa. Olen pitänyt blogikierrosta itselläni palkkiona: sitten kun olen tehnyt tämän ja tuon ja sen asian, niin saan mennä visiitille muihin blogeihin. No lista on kasvanut kasvamistaan, eikä loppua ole näkyvissä. Siispä asiat tärkeysjärjestykseen ja blogikierrokselle

Olin juuri ihastelemassa toinen toistaan ihanampi koruja Patinan Pajassa, kun huomasin ilokseni saaneeni kunnianapin.

Onnellisena ja hieman hämmentyneenä en pysty päättämään, että kenelle tätä kunniaa jakaisin, joten varmaankin palaan asiaan myöhemmin.

Uskomatonta, mutta totta: kaikista koodaamisharjoituksista huolimatta en osaa laittaa kunnianappia sivupalkkiin! :O

Niin on kiirettä pitänyt viime aikoina, ettei ole edes ehtinyt/jaksanut tehdä koruja, mutta kyllä niitä vielä tulee! Ihan kohta, uskokaapas vain.

Syyt kiireeseen löytyvät tästä sivustosta ja tästä verkkokaupasta. 

Vanhempani olivat reissussa ja toivat lapsukaiselleen tuliaisia:

Ylärivissä: lumihiutaleobsidiaani, botswanan akaatti, rodokvosiitti, sodaliitti, hematiitti, granaatti ja tsharoiitti

Alarivissä: jaspis, tiikerinsilmä, meripihka, haukansilmä, puuakaatti ja howliitti.

Isommat kuvat kivistä löytyy täältä. Kuvia klikkaamaalla saa esiin vielä isomman kuvan

Eli kerro seitsemän faktaa itsestäsi ja haasta sitten seitsemän blokkaajaa mukaan.
Haasteen minulle heitti Tiina.

1. Olen temperamenttinen. Onneksi iän myötä on luonne tasaantunut, ainakin vähäsen.

2. Olen motoristi.

3. Olen todellinen kotikissa. Viettäisin kaiken aikani kotona, jos se suinkin vain olisi mahdollista.

4. En voi sietää kotiaskareita.

5. Inhoan eniten hämähäkkejä ja melkein yhtä paljon kaikkia muitakin ötököitä.

6. Olen niin eläinrakas, etten pysty tappamaan edes hämähäkkejä…

7. Olen toivottoman aamu-uninen. On ihan sama, että kuinka pitkät yöunet on takana ja nousenko ylös kuudelta tai kymmeneltä, olen kunnolla hereillä vasta noin kahdentoista aikaan.

Haastan juuri Sinut, jota ei vielä ole haastettu

Kotiläppäri on vihdoin saatu toimimaan ja kaikki ohjelmat ladattua, joten eilen pääsin palaamaan harrastusten pariin. Aloittelin rannekorua, mutta odottelen ukkokultani piirtävän siihen kuvion. Minen osa piirtää muuta kuin sen suoran viivan (viivottimen avulla), joten se toiminto on ollut pakko ulkoistaa…

Tänään sain sellaisen ahaa-elämyksen pitkään mietinnässä olleeseen riipukseen ja toteutus alkoi. Leikkasin juotoshopeasta palasia, kun peltisakset leikkasivat hieman liikaa…

Onneksi peltisakset olivat uudet ja terävät, tuli oikein siisti vajaan sentin mittainen vekki etusormeen. En tutkinut tarkemmin syvyyttä, mutta haavaa ei ihme kyllä särje lainkaan. Taidamme siirtyä hetkiseksi suhteellisen turvalliseen langankieputteluun ja palata näihin vaarallisempiin kokeiluihin, kun sormi on parantunut…

Olen iltana muutamana viihtynyt kynän ja paperin kanssa piirrellen kuvioita. Yllättävää sinänsä, kun tietää, etten osaa piirtää lainkaan. Tikku-ukosta saan tikku-ukon näköisen (jos katsoja käyttää mielikuvitusta…), mutta siihen ne taidot sitten loppuvatkin. No joka tapauksessa sain paperille aikaiseksi jotain kaulakorua muistuttavaa, jonka esittelin ukkokullalleni. Tuopa tokaisi vain, että miltäköhän näyttää valmiina. Höh. Hänen piti kertoa, että kannattaako edes kokeilla…

No eihän sitä sitten auttanut kuin ruveta vääntämään. Lähestulkoon kaikki osat ovat valmiina, lukko vain puuttuu. Mutta mutta… Ei pysy kuosissa välirenkailla, ei neljään kertaan ympäri kierretyllä langalla. Pakko juottaa. Kuvittelin harjoittelevani juottamista piiiitkään ja hartaasti…

Kaikki muut juotosvälineet on jo hankittu perjantaina (ennen juotospakon tajuamista), mutta sellaiset pikkuasiat kuten juotoshopea ja -neste puuttuvat. Nekin on jo tilattu ja elättelin toivoa, että olisivat tulleet jo perjantaina, mutta taisi tilaus taisi olla liian iso kirjeeksi, joten menee ensi viikkoon.

Todettuani, ettei vuonna 1 ja 2 elektoniikkatehtaassa kolvin kanssa vietetyistä kuukausista ole mitään hyötyä tällaisessa juottamisessa, pakko oli ottaa tohotin kiltisti käteen ja kokeilla. Jo sen sytyttäminen oli sen verran haastavaa, että meinas usko loppua heti alkuunsa. Pitkän hetken kuluttua (ja puoli tulitikkuaskia myöhemmin…) pitelin poltinta niin pitkän matkan päässä kuin mahdollista ja toisella kädellä vein lankaa lähemmäs liekkiä. Taisi olla aloittelijan tuuria mukana, kun langan päähän muodostui ihan selvä pallo. Todistusaineisto:

Tulevasta korusta näyttäisi muutenkin tulevan varsinainen harjoitus/testauskoru. Niin monta asiaa on nyt tehty/tullaan tekemään ensimmäistä kertaa, että korun kohtalo oikein pelottaa. Toivottavasti aloittelijan tuuri jatkuu…

Tilasin toissaviikolla pari uutta kirjaa ruokkimaan kasvavaa koruhulluuttani. Postin seuranta näytti, että se on saapunut. Nyt nokka kohti postia, onneksi se on iltakahdeksaan asti auki =D