Korutuksen uhriksi joutui tällä kertaa ukkokultani. Ketju oli erittäin hankala aloittaa, pari iltaa menikin rattoisasti sen kanssa tapellessa. Aloituksen jälkeen sujui vähän paremmin, mutta selvästikään tämä ketju ei ole “mun juttu”. Ihan heti en kokeile uudestaan…
Ulkorenkaat 0,8 sterling-hopeaa, sisärenkaat 0,8 kullattua kuparia.
Edit: sanavarastoa kasvatettu 
Sukulaismies huomautti eilen, että ei korupuolella ole tarjolla mitään miehille. Totta. Ukkokultani kun käyttää ainoastaan kihla/vihkisormusta, niin jotenkin sitä on tottunut ajatukseen, etteivät miehet niin koruista perusta. Joka tapauksessa, nyt joutuu yllä mainittu sukulaismies kravatin käyttöpakkoon, sillä tänä aamuna valmistui tällainen krakakorujutska solmionpidike (kiitos, Tiina). Miten niin taas sanat hukassa…
