Tilauskoru #1
Tilauskoru #2
Tilauskorun 2 toinen vaihtoehto
Onneksi tämä ei kelvannut, taidan “joutua” pitämään tämän itse 
Arkisto Kaulakorut
Nkalatar
Läppäri on taas vaihteeksi huollossa, joten yritän pärjäillä tällä ikivanhalla, hitaalla hätähätävara – kun – ei – oikeasti – ole – mitään – muuta – vaihtoehtoa -koneella. Niin kauan kuin on vain yksi ohjelma käynnissä, kone toimii loistavasti, mutta kun avaat sähköpostin lisäksi nettiselaimen…
Sain jopa käsiteltyä parin valmistuneen kaulakorun kuvia. Valitettavasti minulla ei ole harmainta hajuakaan, että miltä kuvat näyttävät oikeasti. Hätävarakone kun näyttää vain 32 väriä… Korjaillaan sitten, kun oma kone tulee huollosta. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.
Eth-Nkalatar vihreästä aventuriinista
Svau-Nkalatar savukvartsisydämistä ja kvartsilasiriipuksesta
Riipus
Viikonlopun mittaisen kivi- ja hopeakorukurssin tulos on tässä:
En juurikaan ole tyytyväinen tulokseen, koska riipusta ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa minun tekemäksi. Ei saanut itse juottaa eikä myöskään saanut itse istuttaa kiveä korupohjaan. Osasin jo sahata, viilata ja dipata hopeaa hapossa ennen kurssin käymistä, mutta paljoa muuta ei saanut tehdä. Ärsyttää… Kivenhionta yli positiivinen yllätys, alunperin piti istutella valmiita kiviä. Ärsyttää siltikin.
Vähän on vajavainen olo. Reilu viikko sitten oli pakko viedä 2,5 kk vanha läppäri huoltoon, kun näyttö välkkyi ja pimeni monta kertaa tunnissa. Luulisi, että kun ei pääse kiertelemään blogeissa (kaikki osoitteet oman koneen rss-lukuohjelmassa) ollenkaan eikä roikkumaan Helmetissä samalla lailla kuin ennen, tulisi paljon tehtyä koruja, varsinkin kun on ollut tämän viikon “lomalla”. Hipsukat siksi, kun olen toisesta duunista lomalla, mutten toisesta…
Tilauskoru: hematiittia ja fluoriittia.
Tilauskoru: hematiittia ja vuorikidettä
Yritelmä tummasta Botswana-akaatista. Ajatus tosta etuosasta oli kiva, mutta lopputulos hanurista. Tämä koru muuttuu vielä… Taustalla äitimuorin tekemä lamppu, joka näyttää nätiltä, kun siinä ei ole valoja. Kun laittaa valot päällä, lamppu on upea.
Korvikset edelliseen. Saattavat kasvaa pituutta, kun kaulakorua muokkaillaan.
Rannekoru punaisista akaattinugeteista ja Karen Hill Tribe -hopeasimpukoista.
Tämä viikonloppu on vietetty kurssilla hiomassa kiveä ja tekemässä siitä riipusta. Kuva valmiista riipuksesta tulee myöhemmin. Onnistui se tai ei.
Vuoden 2007 viimeiset
Aika on ollut kortilla tässä lähikuukaudet, mutta jotain on sentään valmistunut…
Tässä viime vuoden viimeiset valmistuneet. Ensimmäisenä lyhyehkö kaulakoru kullatusta kuparilangasta ja Sinellin lasihelmipussista.
Uusi lempparikorusetti: punaista tiikerinsilmää (omasta putiikista) sekä hopeaa. Suunnitelmissa oli hieman erilainen koru, mutta ajanpuutteen vuoksi (kun piti korua alkaa vääntää aamulla hirvittävässä kiireessä ennen töihin lähtöä…) suunnitelmia piti muuttaa. Alkuperäinen idea on vielä toteutettavien listalla.
Tilaustyö: lyhyehkö kaulakoru simpukankuorihelmistä ja värjätystä jadesta, myöskin omasta putiikista.
Tässä ei salama ihan niin pahasti valkaise helmiä.
Samaan aikaan kaulakorun kanssa kuvattu rannekoru ei erikoisemmin säväytä kuvana, mutta on ihan jees ensimmäiseksi solmukokeiluksi. Yritin kyllä tehdä solmut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta pakko oli luovuttaa ja säveltää vähän, kun solmut eivät suostuneet pysymään paikoillaan, vaan menivät helmien sisään. Täytyy ostaa vähän paksumpaa helmisilkkiä jossain vaiheessa…
Hematiittirenkuloita, joka toisessa renkulassa pyöreä vuorikide.
Lisäksi joululahjoiksion tehty yhdet korvikset ja kuparinen kellon ranneke. Molemmat ovat tietysti jo maailmalla, kuvaamatta…
Harakka vauhdissa
Olen aina pitänyt kullan väristä enemmän kuin hopeasta. Se on jotenkin lämpimämpää, samoin kuin kupari. Putiikkiin saapui jo ajat sitten kullattua vaijeria, mutten tietenkään raaskinut… En ennen kuin vasta eilen, kun aloin tehdä äitimuorille koruja. Vaijerissa messinkihelmiä ja Swarovskin kristallilasihelmiä (tai mitä sitten ikinä ovatkaan; lasisia simpukanhelmen jäljitelmiä)…
Kuva on otettu puoli 9 aikaan illalla, se selittänee edes vähäsen kuvan surkeutta. Edes isännän superkamera ei pystynyt parempaan Korviksista ei onnistunut yksikään kuva. No ei voi mitään, ehkä jonain toisena päivänä.
Suunnitteluapua
Päässä humisee tyhjyys, silmät lupsuvat väsymyksestä. Jotain pitäisi saada tehdä, mutta kaikki ideat ovat kadonneet taivaan tuuliin ja tuijotan tylsänä helmiä. Niin huonolla tolalla on asiat, että entisiä aarteita kutsutaan helmiksi…
Poikani (11 v.) kysyy, että saako hän katsoa helmiä. Juu kaikin mokomin. Vähän ajan päästä poika esittelee suunnitelmansa. Helmivaraston kaikkein rumimmat makeanvedenhelmet (siniset) ja messinkiriipus, jota en kuvitellut koskaan käyttäväni… Tykästyin sen verran kovasti, että tämä kaulakoru oli tehtävä heti 
Seuraavana päivänä poika kysyy, että saako hän taas suunnitella. Jo vain. Työnnän kaikki mahdolliset helmet ja lupaan auliisti, että saa käyttää ihan mitä helmiä vain ja jopa hopeisia osia…
toinen kuva
sekä
ja
Viimeisimmistä koruista näkyy vaijeri välillä vähän ilkeästi helmien välistä. Mutta en kerta kaikkiaan raaskinut tehdä korua maanantaina saapuneeseen kullattuun koruvaijeriin…
Innostuin lopuksi kokeilemaan, että mihin kaikkeen isännän uusi kamera kykenee. Alla on esikatselukuva 12 mm helmestä. Kuvaa klikkaamalla aukeaa kuva isona.
Lomaan on vielä melkein 2 viikkoa aikaa… Sitten ehkä saa jotain “omaakin” aikaiseksi
Hmmm
Kokeilua nahkanauhalla ja Luxonian kiitoslahjakivillä. En pysty kuvittelemaan tätä ittelläni… 
Ekat tilauskorut, setti
Hopeaa ja sinisä aventuriinia. Yritin tehdä sellaisen kiekuraisen riipuksen, mutta ennenkuin olin muotoiluun tyytyväinen, olivat riipuksen hopeaosat kärsineet melkoisesti muokkauksesta, täynnä työkalun jälkiä. Eikä tietenkään ollut aikaa tehdä uutta, joten jotain muuta piti kehitellä…
Kaulakoru
Rannekoru
Ja korvikset
