Mieleenpainuva joulunaika

Aatonaattoiltana kävin siis hammaslääkärissä: juurihoito. Jos olis tästä tuppukylästä saanut hammaslääkäriajan ajoissa, juurihoidolta olisi ehkä vältytty…

Jouluaatto sujui yllättävän iloisissa tunnelmissa siitä huolimatta, että se oli ensimmäinen joulu “yksin”. Aamupäivällä kävin haudalla, se on aina yhtä ahdistavaa. Sen jälkeen pyörähdin tädilläni ja liityin painostaviin sukulaisiin; tädillä on vissiin nivelrikko, jota on hoitanut viitisen vuotta pelkillä särkylääkkeillä…

Sitten kotiin touhuamaan. Yllättävän hyvin selvisin kaikesta, kun poika oli kiltisti auttamassa äitiään. On se kuitenkin aikas kultainen lapsi. Olin vissiin ollut tosi kiltti, kun sain niin paljon lahjoja. Vasta, kun vieraat (isännän perhe ja minun vanhemmat) lähtivät ja menimme Bellan kanssa iltakävelylle, iski ikävä toden teolla. Olihan minulla ollut silmät kyynelissä useammankin kerran joulua valmistellessa, mutta tämä oli jotain ihan muuta. Bella-ressukka ei oikein tiennyt mitä tehdä. Sain itseni joten kuten koottua ennen kotiin palaamista.

Aamupäivällä joulupäivänä alkoi hammasta vihloa niin pahasti, että meinasin peruuttaa sovitun joulupäivälounaan anoppilassa. Menimme kuitenkin, kun kuulin, että vanhempanikin olivat siellä. Kahvia juodessa pääsi jo kirosanoja, kun kipu iski. Ei auttanut kuin lähteä terveyskeskukseen. Tuppukylässä kun tarvitsee hakea lähete terveyskeskuksesta, että pääsee virka-ajan ulkopuolella hammaslääkäriin.

Olin ollut siinä toivossa, ettei tänä vuonna tarvitsisi enää istuskella päivystyksessä, kun sitä on tullut harrastettua useampaan otteeseen, mutta toisin kävi. Odotushuoneessa oli sentään telkkari ja katteltiin Vaahteramäen Eemeliä. Elokuvassa oli Liina-ressukalla hammassärkyä, jotenkin pystyin samastumaan… Olin anopilta saanut 600 mg:n Buranan ja se helpotti oloa niin paljon, että sain sentään manaukset pidettyä sisälläni. Lääkäri suomensi hammaslääkärin mukaani antaman lapun eli hampaassa oli tuntevassa osassa tulehdus, määräsi antibiootteja ja Panacodia. Sain aloitussatsin mukaani terveyskeskuksesta, sillä lähin päivystävä apteekki oli Helsingissä…

Tapaninpäivänä herättiin ensimmäisen kerran viiden paikkeilla, kun sähköt räpsyivät pois ja päälle. Noustiin Bellan kanssa siinä puoli kahdeksan paikkeilla ja koska sähköä oli, laitoin pikaisesti kahvia tulemaan ja sytytin varmuuden vuoksi yhden kynttilän. Naureskelin itselleni ylivarovaisuudesta, mutta en kuitenkaan tajunnut laskea vettä kanistereihin. Meillä ei ole kunnallistekniikkaa, vaan oma porakaivo, jonka vesipumppu toimii sähköllä. Eli ei sähköä, ei vettä. Sain kahvit kaadettua kuppiin ja sitten meni sähköt. Säntäsin ottamaan vettä talteen niin kauan, kun sitä tuli paisuntasäiliön avulla. Sähköt palasivat hetkeksi ja sain lisää vettä talteen ennen kuin ne taas menetettiin. Lopullisesti sähköt menivät puoli yhdeksän jälkeen. Maanantain lounas oli siis kylmä, mutta virittelin myöhemmin tulen puuhellaan ja keitin meille riisipuuroa. Kylläpäs siitä tulikin hyvää

Alkuillasta käytiin vanhempien luona suihkussa, heillä on kunnallistekniikka, joten vettä tuli, vaikka heilläkään ei ollut sähköjä. Täytettiin myös pari kanisteria juomavedellä. Naapurin pellon laidalla on rengaskaivo ja sieltä käytiin hakemassa pesu- ja vessavettä, mutta sitä vettä ei viitsi juoda.

Illalla yritin löytää pientä radiota, joka meillä piti olla (muistikuva vuosien takaa), mutta en löytänyt mistään. Isoon radioon olisi mennyt 6 isointa patteria, mutta eihän meillä ollut kuin kaksi. Niissä kahdessa kaupassa, jotka normaalisti olisivat olleet pyhäpäivänäkin auki, ei ollut sähköä, joten lisääkään ei saanut ja keskustaan ei viitsinyt lähteä uudestaan puikkelehtimaan kaatuneitten puitten välissä. Kuunneltiin radiota sitten pojan kännykällä. Tein suomensiskon nimpparilahjavillasukkia kynttilänvalossa radiota kuunnellen. Jostain syystä kirjoneuleesta tuli parhaimman näköistä jälkeä ikinä!

Tiistaina yritin varata hammaslääkäriaikaa, mutta lähin Elisan tukiasemakin oli pimeänä sähkönpuutteen vuoksi eli ei yhteyttä. Aamupäivällä pääsin käymään Prismassa, sieltä löytyi edullinen pikkuradio. Mukaan tarttui myös öljylamppu, jonka hankkimista olin pohtinut jo pidemmän aikaa. Illalla käytiin taas vanhempieni luona ja tällä kertaa poika jäi sinne, kun he olivat saaneet sähköt edellisenä yönä. Vietin rauhallisen illan koira sylissä lukien hyvää kirjaa ja kuunnellen välillä radiota.

Keskiviikkoaamuna pompin pihalla ja löysin sellaisen kohdan, josta sain soitettua hammaslääkäriajan. Yhdeltätoista kävin hammaslääkärissä kidutuksessa. Helsingissä käynnin jälkeen naureskelin, ettei koskaan aikaisemmin ole ollut korvakin puuduksissa. Nyt puudutettiin vielä tehokkaammin, osa ohimoakin oli turra. Silti hampaan yhtä juurta ronkittaessa kipu tuli läpi. Mitäs se olisikaan ollut ilman puudutusta! Hammaslääkäri selitti, että taaimmaisessa juuressa oli massiivinen tulehdus ja olisi määrännyt antibiootteja, onneksi oli jo kuuri päällä. Onneksi hammas ei ollutkaan halki, kuten terveyskeskuksessa epäiltiin.

Kun puudutus alkoi vihdoin iltapäivällä osoittaa poistumisen merkkejä, aloin miettiä lihapadan lämmittämistä, räpsähtivät sähköt päälle klo 13:39. Kahvinkeitin päälle ja pakastinta tyhjentämään. En ollut uskaltanut avata pakastimen ovia, jotta sinne ei pääse yhtään lämmintä ilmaa ja tavarat säilyisivät mahdollisimman hyvin. Roskiin lensivät vain pakastetut leivät ja pussinpohjallinen ranskalaisia perunoita. Marjat mehuiksi, raakapakastetut pullat uuniin ja puoliksi sulaneet mehut jääkaappiin. Bella sai yhden ruston, vanhempieni koira yhden ja heidän naapuriensa koira yhden. Tulipahan putsattua.

Monesti ihmiset siunailivat sähköttömien tilannetta ja sanoivat, että onneksi ei ole kylmä. Monien muiden kannalta näin olikin varmasti hyvä, mutta meillä kun poltettiin hellassa puita, niin näinkin iso talo lämpesi ihan kiitettävästi. Aamuisin oli alakerrassa viileää, mutta jos olisi ollut kylmempi, niin varaavaa takkaa/leivinuunia lämmittämällä olisi saanut tasaisempaa lämpöä (ja jotain helppoa uuniruokaa). Eli rippasen kylmempi olisi ollut meille vähän helpompi.