Jouluvalmisteluja

Olen perheen vähiten joulumielisenä jäsenenä ollut aina vähän vastaan kaikkea joulutouhotusta, mutta yrittänyt aina parhaani muiden joulumielen säilyttämiseksi. Tänä vuonna on ollut huomattavasti vaikeampi yrittää saada aikaan mitään.

Perinteisesti isännän perhe on ollut meillä aattona syömässä, minun vanhempani ovat liittyneet seuraan kahville ja saunaan. Nyt olisi kovasti tehnyt mieli olla viettämättä joulua ollenkaan ja poikakin taisi olla tosissaan (silloin kuukausi sitten) sanoessaan, ettei vietetä joulua. Mietin ihan vakavissani sitä vaihtoehtoa, mutta se olisi tainnut olla liian kova pala isännän perheelle. Kaksi on jo poissa joukosta ja jos me kaksi olisimme vielä jättäytyneet pois… En vain pystynyt olemaan niin itsekäs, vaikka saimmekin kutsun saapua viettämään joulua työkaverini kotiin. Kutsun teki vielä arvokkaammaksi se, että ajatuksen takana oli hänen miehensä. Ihania ihmisiä.

Suomensisko kysyi sitten jossain vaiheessa hyvin varovaisesti joulusuunnitelmista ja keskustelun aikana sanoin, että kyllä me kai voisimme viettää viimeisen yhteisen joulun täällä. Korjasin saman tien painotusta, että tarkoitus oli sanoa, että vietettäisiin viimeinen yhteinen joulu täällä. Ei siis viimeinen yhteinen joulu täällä. Sen sekunnin aikana ennen korjausta oli suomensisko ehtinyt jo hätääntyä, että nytkö me heidät jätämme. Se ei tietenkään ollut tarkoitus, vaan että koska talo menee myyntiin keväällä ja toivottavasti saadaan myös kaupaksi, niin seuraavaa joulua ei vietetä täällä.

Anopille tuntui olevan todella tärkeää, että minunkin vanhempani liittyisivät seuraan jo joululounaalle, joten he suostuivatkin, vaikka äitini on samanlainen kuin minä; hänkään ei viihdy kovin hyvin isommassa porukassa. Vanhempani ovat hauskaa seuraa, joten vältymme ehkä kaikkein masentavimmilta ajatuksilta.

Jouluvalmistelut ovat jääneet viime tippaan, vähäinenkin joulumieli on loistanut poissaolollaan. Meillä on aina isäntä ollut se, joka on virittänyt kyntteliköt niin varhaisessa vaiheessa, kun on kehdannut. Hän oli myös ajoissa joululahjojen, kinkun ja kaiken kanssa. Tänä vuonna ensimmäinen (ja ainoa) kynttelikkö laitettiin paikoilleen eilen pikasiivouksen jälkeen. Ei siis “oikeaa” joulusiivousta tänä vuonna. Yleensä meillä on jouluaaton aamuna koristeltu kuusi, mutta tänä vuonna se hoidettiin jo tänään, koska isäntä ei ole auttamassa koristelussa ja sen jälkeen ruoan kanssa. Eikä ole edes lunta, vaan sataa vettä. Vali vali.

Aikaisemmin isäntä on lämmittänyt leivinuunin (takan kautta) kinkunpaistoa varten. Minä sytytin eilen tulen takkaan ja tarkistin myöhemmin leivinuunin lämpötilan: 100 astetta. Luultavasti toinen satsi tänään olisi saanut leivinuunin lämpenemään suurin piirtein oikeaan lämpötilaan. Näin on muistaakseni ennen toimittu. Tänään sain kuitenkin päähän laittaa tulen leivinuunin puolelle ja sainkin tapella aikani, että tuli syttyi kunnolla. Kävin hetki sitten hämmentämässä ja kuumuus oli melkoinen. Saas nähdä miten kinkunpaiston käy. Ei, kinkkua ei voi laittaa sähköuuniin muuten kuin äärimmäisessä hädässä…

Jotta kinkun kanssa olisi varmasti tarpeeksi haastetta, minulla on hammaslääkäriaika Helsingissä kello 23:00. Hampaasta lähti paikka tässä yhtenä päivänä ja nyt sitä hammasta on alkanut särkeä ja oikein kunnolla särkeekin. Jee. Onneksi asutaan näin lähellä isompaa kaupunkia, jossa on 24h-päivystys. Toivottavasti puudutus hellittää siihen mennessä, kun kinkku on kypsä ja pitää tarkistaa maku…

Eräänä jouluna vain vähän aikaa sitten saivat naiset melko jäätävää kohtelua saunassa. Lämmin vesi loppui meidän 300-litraisesta lämminvesivaraajastamme. Uskomatonta, mutta totta. Porakaivomme on syvä, 156 metriä, ja vesi on kylmää, vain vähän yli 4-asteista, joten saippuan ja shampoon huuhtomista säestettiin kiljaisuilla. Paisuntasäiliömme on ollut aika heikossa hapessa viimeiset 1,5 vuotta ja melkein saman ajan on uusi ollut jo hankittuna ja odottamassa asentamista. Isäntä alkoi vähän uuden säiliön hankkimisen jälkeen sairastella, joten päätimme odottaa paisuntasäiliön vaihtamisen kanssa, kunnes isäntä jaksaa vaihtaa, tai on pakko vaihtaa.

Vanha säiliö kestikin yllättävän hyvin, vaikka kalvossa oli reikä ja välillä kesken kuuman suihkun saattoi tulla hetken vähän viileämpää vettä. Se oli kuitenkin siedettävää. Isäni kuuli asiasta vasta vähän aikaa sitten (kun pyysin lisäämään painetta vanhaan säiliöön) ja pisti töpinäksi. Hän rakensi uudelle, erimalliselle säiliölle kaapin lämminvesivaraajan päälle, koska säiliö ei olisi mahtunut vanhan tilalle. Tänään hän kävi putkimiesserkkuni kanssa vetämässä putket ja nyt on uusi säiliö toiminnassa. Iskä kertoi, että vanha säiliö oli täynnä vettä (joka ei saanut tulemaan ulos millään) ja siellä ei ollut yhtään painetta. Todennäköisesti meille olisi käynyt klassisesti eli paisuntasäiliö olisi hajonnut jouluaattona kesken naisten saunavuoron. No vettä tulee taivaan täydeltä, joten pihalla olisi varmaan pystynyt huuhtomaan saippuat pois No, parempi näin.