Arkisto toukokuu, 2007
Hempeilyä
Vaaleanpunainen ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, siksi sen kanssa työskentely on sangen vaikeaa. Alla olevaa kellotaulua olen aika ajoin tuijotellut ja yrittänyt miettiä sen kohtaloa. Tilasin loppujen lopuksi pinkkimix-lasihelmipussin ja päätin hempeillä kunnolla 
Ilta meni rattoisasti, kun en osannut päättää, että tuleeko rannekkeesta yksi- vai kaksirivinen. Yöllä, kun normaalit ihmiset olivat jo nukkumassa, tappelin vielä kiinnityshelmien kanssa. Tai en niinkään kiinnityshelmien kanssa, mutta magneettilukko toi oman lisäjännityksensä kiinnitykseen. Juuri kun luuli onnistuneensa, lukko jämähti pihteihin ja pieleen meni taas. Sitten kun ranneke oli vihdoin valmis, totesin kellon olevan sen verran raskas, että kättä ravistamalla (saa kyllä ravistaa kunnolla) magneettilukko pettää. Tänään laitoin sitten ketjun varmistukseksi, se onnistui melko helposti, vaikka magneetit olivat taas pihtien kimpussa
Happy, happy, happy!
Ukkokultani sai kuulonsa takaisin ja meidän taloudessa on nyt uusi kone: kiillotusrumpu! 
Sitähän piti saman tien alkaa testailla, mutta vanhojen korujen rummutus ei riittänyt kunnon koetuloksen saamiseen vaan täytyi tehdä uusia.
Aloin tehdä lopuista 5 mm renkaista (1 mm lanka) itselleni rannekorua, mutta totesin aika pian, etteivät renkaat riittäisi ja lankakin oli loppu eli jotain muuta piti keksiä. Tungin väliin 8 millisiä savukvartseja ja tällainen siitä syntyi. Tiedä sitten, että tuleeko käytettyä.
Joten otettiin käyttöön 0,8 millinen lanka ja 4 millin renkaat ja aloitettiin rannekellon ranneketta, vaikka epäilys ketjun kestävyydestä olikin suuri. Kellotaulukin kun oli melko raskas. Jossain vaiheessa tulin siihen lopputulokseen, että kello ja tämä ketjumalli eivät oikein sopineet yhteen, joten jatkoin punomista.
Yksi huonosti sahattu rengas on näköjään livahtanut mukaan, se täytynee vaihtaa jossain välissä. Miten niin ketunhäntä on tämän hetken suosikkini?
Siemenhelmistä
Poika valitsi Saksan reissun tuliaisiksi äidilleen punaisia siemenhelmiä ja keltaisia särölasisydämiä ja tuli aiheuttaneeksi pieniä painajaisen poikasia. Mitä ihmettä niistä voisi tehdä, mihin käyttää ne. Ja jotain olisi pakko saada aikaiseksi, kun poika niin innoissaan selitti valitsemiaan helmiä. Eilen selasin Bead & Wire art jewelry -kirjaa ja sain vihdoin siemenhelmille idean. Joka tietysti oli sellaisenaan toteuttamiskelvoton (1000 siemenhelmeä ei riittänyt…). Muutosten jälkeen valmistui tällainen.
Korussa on lisäksi 10 millin mustia onykseja sekä platinahelmiä. Koruvaijerit eivät mahtuneet onyksien läpi, joten ukkokultani suurensi reikiä poralla. Ainoastaan yksi helmi halkesi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan korussa olisi ollut 5 onyksi/platinarykelmää, mutta kävihän tämä näinkin
Ketunhäntä miehiseen ranteeseen
Jostain syystä pidän enemmän sanasta ketunhäntä kuin kalanruoto, vaikka tässä tapauksessa samaa tarkoittavatkin
Rannekoru on tehty millisestä hopealangasta. Menekki oli reilut 3,8 metriä. Leikkelin renkaat pienemmillä peltisaksilla. Jälki ei ollut yhtä hyvä kuin sahaamalla, mutta menetelmä oli ihanan nopea ja näpsäkkä. Rummuttaminen tekisi hyvää näille renkaille, mutta vielä sellaista vehjettä omista. Ukkokultani on hankkinut kaikki muut tarpeelliset työkalut, mutta heittäytyy kuuroksi kiillotusrummusta vihjaillessani
Tällaisen voisi tehdä itsellekin, hieman ohuemmasta langasta.
Karneoooolia
Täällä on suunniteltu kauheasti, mutta juurikaan mitään ei ole saatu valmiiksi (paitsi paljon helmitilauksia 
). Tämä kaulakoru karneolista ja hopeasta sentään valmistui eilen illalla kaiken “suunnittelun” jälkeen.
Yllättävän vaikeaa oli laittaa noinkin eri värisiä komponentteja samaan koruun. Kyllähän minä näin, että ne sopivat väriensä puoleensa toisiinsa ihan hyvin siinä tukkunauhassa killottaessaan, mutta siltikin… Voikohan värisilmää harjoittaa? Vai olisko jollakulla lahjoittaa värien yhdistämisuskallusta?
Swarovskeja
Sangen mielenkiintoinen puolitoistaviikkoinen jakso takana. On ollut vatsatautia, pohjatonta väsymystä, niskajumitusta, viikon päänsärkyputki, hervotonta juhlimista, pientä kärsimystä, rauhallista vappua, mutta ei yhtään koruilua. Jokainen kommentit on piristänyt ja helpottanut viime viikon surkeaa oloa, mutta en saanut vastatuksi. Lauantaina tunsin vihdoin oloni hyväksi, mutta sitten olikin jo lähtö laivalle ajankohtainen…
Eilen sitten vihdoin sain aikaiseksi aloittaa uuden korun ja tänään se sitten valmistui. 
Ukkokullan Saksasta tuomia Swarovskeja ja hopeaa.
