Unelmista tekoihin: pitkään haaveilin itsetehdyistä koruista. Ajattelin aloittaa työväenopiston hopeatyökurssilla, mutta kun ilmoittautumisaika vihdoin koitti ja yritin ilmoittautua, minulle kerrottiin, että olen varasijalla 11. Kun kurssin kapasiteetti oli 12, niin totesin, että antaapa olla. Hankin kirjan ja teen opettelen itse.
Yritin Adlibrikseltä tilata Stephen O’Keeffen kirjan Upeat, helpot korut. Loppu.
Yritin paljon myöhemmin tilata Adlibrikseltä kirjan Metallilankakorut. Loppu. Laitoin seurantaan ja tilasin heti kun tuli ilmoitus saatavuudesta. Enpä saanut sittenkään. Surffailin netissä ja huomasin, että tammikuussa oli tämä kirja ollut Suomalaisessa halvennuksessa. Torstaina nokka kohti Suomalaista ja sieltä se vihdoin löytyi 10 euron hintaan.
Heti perjantaina piti käydä hakemassa välineitä harjoittelemista varten. Clas Ohlsonilta lähti mukaan lattapihdit, sivuleikkurit ja työkaluboksi. Mies vaati minua ostamaan työkaluboksin, kun muuten työkaluille saattaa käydä samalla lailla kuin muillekin työkaluilleni (muutama ruuvimeisseli ja vasara). Mieheni on ne aina siirtänyt “parempaan” talteen/käyttöön… 
Sinellistä ostin 3 sorttista metallilankaa, pyöröpihdit, korviskoukkuja ja pienen pienen helmipussin. Helmet olivat laadultaan suorastaan surkeita, mutta välttävät kyllä tässä harjoitteluvaiheessa. Voihan olla mahdollista, että korujen tekeminen luokittuu mielessäni askarteluun, josta en ole koskaan erikoisemmin välittänyt. Mutta jos innostus jatkuu, niin varmasti panostan parempaan laatuun!
